Nauran elämälle,
kun se potkii minua päähän
teräsvahvistetuilla maihareilla.
Hah!
Niin nauran,
katkonaista,
kuivaa naurua.
Elämänilo,
minne se katosi?
Jäljelle on jäänyt vain
katkera nauru
ja unohtuneet kyyneleet.
Haha!
Nauran elämän vaaroille,
sillä en enää
pelkää niitä.
Elämällä ei ole minulle annettavaa.
-Helisa
Kommentit