Nauran elämälle,

kun se potkii minua päähän

teräsvahvistetuilla maihareilla.

Hah!

Niin nauran,

katkonaista,

kuivaa naurua.

Elämänilo,

minne se katosi?

Jäljelle on jäänyt vain

katkera nauru

ja unohtuneet kyyneleet.

Haha!

Nauran elämän vaaroille,

sillä en enää

pelkää niitä.

Elämällä ei ole minulle annettavaa.

 

-Helisa