Kyllä minä sen tiesin,

tunsin sen,

kävellessämme läpi hiljaisen kylän.

Vain linnut minua kuuntelivat,

sinä et koskaan.

Suuni puhui taukoamatta,

oli pakko täyttää ahdistava mykkyys.

Et vastaillut,

katsonut minua ollekaan.

Hiuksesi heiluivat tuulessa.

Kyllä minä sen tiesin.

Peitin totuuden,

mutta nyt se on jo selvää.

Ei minulla ollut koskaan mahdollisuutta,

ei sanoillani vaikutusta.

Sinä kävelit kuuromykkänä,

kun minä tein itsestäni hölmön.

 

-Helisa 2009