maanantai, 15. maaliskuu 2010

Sade

Haluan olla valossa

lämmitellä jalkojani auringossa

mutta sydämessäni,

sielussani

sataa lakkaamatta

enkä muistanut taaskaan

ottaa sateenvarjoani.

sunnuntai, 13. joulukuu 2009

pelle.

 

etkö tajua olla hiljaa?
 
onko todellisuutesi muka niin rankkaa
että sinun pitää itkeä siitä minulle?
vitun pelle.
et vain tajua.
satuttamalla itseäsi satutat vain muita
ja kun satutat muita, se heijastuu takaisin
elämä on kuin peili
et pääse sitä pakoon.
 
kaikki tekosi seuraavat sinua
kuten minun tekoni seuraavat miua
näen veren valuvan peilin pintaa pitkin aina
kun katson siihen, näen oman kuvani
näen menneisyyteni.
 
Avaa nyt silmäsi, pahvi
ja katso mitä olet tehnyt
 
katso.
 
niinkuin minä olen katsonut omaani
hävennyt paljon
ja paennut tästä maailmasta
 
kauas pois.

 

-Helisa 2009

sunnuntai, 13. joulukuu 2009

tunteeton.

tiesitkö että satutat minua
ihan vitun paljon
sanoillas parannat
mutta samalla saat tuntemaan
kuvotusta itseäni kohtaan
onko se reilua?
onko elämäni tässä?
roikun sanoissasi ja unohdan
että on olemassa muutakin kuin sinä
 
ja silti joka ilta odotan, että ompelet
sydämeni tikeillä umpeen
repiäksesi ne taas irti
raastaen mieltäni
hierot suolaa haavoihin ilman
että tajuat sitä itse
 
ja minähän tässä olen syyllinen
et sinä tee mitään väärää
olet vain onnellinen
jaat ilosi kanssasi
ja minä
 
minä
 
en osaa olla kuin katkera
kakesta
katkera siitä mitä elämä on jättänyt antamatta
mitä kaikkea en ole vielä saanut
roikun sanoistasi kiinni
ihanista sanoista
lohdutan sinua kun sinulla on vaikeaa
vaikka itse murenen omaan käsiini
eikä kukaan kuule huutojani pimeydessä
 
hyperventiloin kuin kala
joka makaa lattialla
kala joka on hypännyt liian korkealta
liian kovaa
tippunut lasimaailmastaan kovalle lattialle
eikä osaa nyt hengittää
 
enkä löydä sitä hymiötä messengeristäni
joka olisi surumielinen hymy
en löydä sitä joka kuvastaisi tunteitani
koska en ole iloinen
enkä itke
olen vaan tunteeton
ihminen, ehkä?
joka ei osaa vastata sinulle muilla kuin
 
tilanteeseen sopimattomilla hymiöillä
 
ja itken, kun maailma potkii minua päähän
ja unohdan
 
että en ole ainut
jota pahoinpidellään.

Minä olen sellainen.

-Helisa 2009

sunnuntai, 18. lokakuu 2009

Yksien kansien välissä.

Kuusi sanaa

yksi, kirjain

kaksi, sana

kolme, lause

neljä, kappale

viisi, tarina

kuusi, elämä.

Yksien kansien välissä

koko elämäni

hiljaisena yönä

kuuntelen ajan havinaa

tärisen kylmästä sen pyörteissä.

Yksien kansien välissä

kuolema

tuulisina iltoina

löydän sivujen välistä

sateenvarjon suojaamaan

kastuvia hiuksiasi.

Kuusi sanaa.

Yksien kansien välissä.

 

-Helisa 2009

lauantai, 3. lokakuu 2009

Hah!

Nauran elämälle,

kun se potkii minua päähän

teräsvahvistetuilla maihareilla.

Hah!

Niin nauran,

katkonaista,

kuivaa naurua.

Elämänilo,

minne se katosi?

Jäljelle on jäänyt vain

katkera nauru

ja unohtuneet kyyneleet.

Haha!

Nauran elämän vaaroille,

sillä en enää

pelkää niitä.

Elämällä ei ole minulle annettavaa.

 

-Helisa

  • Henkilötiedot

    Olen kirjoittanut runoja nyt ehkä kuusi vuotta, ja jatkan vieläkin.
    Tämä on minulle keino purkaa mieltäni, saada niitä pahoja tunteita pois.
    Nykyään päivitän aika harvoin, runoja kyllä rustaan, mutta en ole aina jaksanut laittaa niitä tänne.
    Toivottavasti kestätte lukea tuotoksiani, kiitos jos vaivauduitte vilkaisemaan. :)
    -Helisa
    PS. Jos haluat käyttää runoani jossain, esim. omassa blogissasi, muista mainita siitä minulle. Ja on aina mukavaa, jos jaksatte linkittää blogini ottamanne runon yhteyteen. Kiitos. :)

  • Tagipilvi